Muutaman sana englanninspringerspanielin liikunnasta

Liikkeet ovat englanninspringerspanielilla täysin omanlaisensa eli ominaisuus, joka erottaa sen toisista roduista. Omanlaisensa rotupiirteet ovat se asia, joiden säilymisestä tulisi jalostuksessa erityisesti huolehtia. Toki rodulla on muitakin vain sille tyypillisiä piirteitä, mutta liikkeistä sanotaan englanninspringerspanielin rotumääritelmässäkin, että ne ovat täysin omanlaisensa.

Englanninspringerspanielin tyypillinen liikunta on usean muun gundog-rodun kanssa siinä suhteessa samanlaista, että se on vaivatonta, vapaata, maatavoittavaa ja energiatehokasta. Tämä on tyypillistä monelle metsästyskoiraroduille ja liikkeet kuvataan näillä suhteellisen samalla tavalla rotumääritelmissä. Springerillä poikkeaa muista roduista on sen etuliike. Springeri heittää liikkeessä vapaasti eturaajan pitkälle suoraan eteen lavasta asti.

Oikein rakentuneet raajat mahdollistavat springerille tyypillisen liikkeen, jossa ilmenee joustavuus, ulottuvuus, tehokkuus ja maatavoittavuus. Luusto on vahva ja sopusuhtainen kokonaisuuteen nähden. Raajat ovat lihaksikkaat ja käpälät lyhytvarpaiset ja pyöreät sekä tiiviit (ns. kissantassut). Etu- ja takaraajojen on oltava kohtuullisesti ja keskenään sopusuhtaisesti kulmautuneet. Päkiät ovat vahvat. 


Etuosan rakenne on oltava oikeanlainen, jotta rotutyypillinen etuliike mahdollistuu. Eturaajat ovat edestä ja sivulta katsottuna suorat ja selvästi rungon alla. Lapa ja olkavarsi ovat pitkiä, keskenään yhtä pitkät ja hyvin kulmautuneita mahdollistaen eturaajan ulottumisen pitkälle eteen liikkeessä ja joustavan askeleen. Lavan kärjet ovat melko lähellä toisiaan ja säkä on erottuva. Kyynärpäät ovat hyvin rungon tukemat, eivät löysät eivätkä ulkonevat. Välikämmenet ovat vahvat, hieman viistot (noin 15 astetta) ja liikkeessä joustavat.

Etuliike on siis pitkä ja ääriasennossa eturaaja ulottuu vähintään kuonon kärkeen asti. Springerin ei kuulu nostaa eturaajaansa ylös, vaan se on ääriasennossakin matalalla lähellä maata. Maahan tullessa välikämmenet joustavat ja näin eturaaja tulee maahan pehmeästi. Tällöinkään ranteiden ei tule taipua voimakkaasti, vaan olla joustavat.

Jotta eturaajalla on aikaa ulottua pitkälle aina lavasta asti, on takaraajan potkun oltava voimakas. Takaraaja suoristuu potkun voimasta ollessaan ääriasennossa ja ääriasennossa päkiät ovat näkyvissä. Springerin taka-askel ulottuu pitkälle taakse niin, että se on suhteessa etuaskeleen pituuteen (koiran liike tasapainossa). Myöskään takaraajan ei tule nousta kovin ylös ääriasennossa vaan sekin on mahdollisimman lähellä maata.

Oikeanlainen takaliike edellyttää oikeanlaista takaosan rakennetta. Takaraajat ovat suorat. Kulmaukset ovat terveet ja kohtuulliset (ei liioitellut, mutta kuitenkin selvät). Reisi on leveä, lihaksikas ja kehittynyt. Polvikulma on selvä ja kauniisti kaareutunut. Polvi ei ole liian ylhäällä ja takaraajan mittasuhteet ovat sopusoinnussa. Säären tulee olla vahva, eikä liian pitkä tai liian lyhyt (yhtä pitkä reiden kanssa). Kintereet ovat matalat ja vahvat, eivät liian korostuneet.
Takaliikkeissä tyypillisimmät virheet lienevät tehoton takapotku sekä takaliikkeiden ahtaus. Nykypäivänä vaikutetaan myös ihannoitavan selvästi takaa ylikulmautuneita yksilöitä ja joissakin tapauksissa on nähtävissä, ettei takaraaja suoristu ääriasennossaan. Tämä sirppikinner on epäterveeksi rakenteeksi katsottava ominaisuus.

Etu- ja takaraajat kohtaavat toisensa hyvin rungon alla eikä niiden tule mennä ristiin eikä rinnan toistensa kanssa. Tasapaino liikkeessä ja koko koiran rakenteessa on nähtävissä valokuvissa kahdesta koiran alle muodostuvasta samankokoisesta tasasivuisesta kolmiosta liikkeen ääriasennossa.  Edestä ja takaa liikkeet ovat yhdensuuntaiset ja takaliikkeet melko leveät.

Pennuilla ja juniori-ikäisillä koirilla on rodussa tyypillistä, että niillä on löysyyttä etuliikkeissä ja ne saattavat "sohia" eturaajoillaan varsin koordinoimattomasti. Totuus kuitenkin on, että usein näistä koirista tulee juuri niitä rotutyypillisesti edestä liikkuvia yksilöitä. Springerillä kovin tiivis/sidottu etuosa ja etuliike ei sen joustavammaksi yleensä muutu koiran kehittyessä vaan päinvastoin. Ulkomuototuomarit tyypillisesti antavatkin etuliikkeiden löysyyden nuorille koirille anteeksi. Nuorillakin koirilla eturaajan pitää kuitenkin ulottua pitkälle, vaikka etuliikkeet eivät olisikaan vielä yhdensuuntaiset. Pituutta askeleeseen ei siis tule iän myötä samaan tapaan kuin koordinointikykyä. Taka-askel on usein jo nuorellakin koiralla varsin hyvin kehittynyt.

Peitsaus eli tasa-astunta hitaassa liikkeessä on hyväksyttävää. Peitsausta näkeekin melko usein näyttelykehissä. Tällöin koira pitäisi saada lähtemään liikkeelle nopeammalla vauhdilla, jolloin se todennäköisesti aloittaa ravin ja vauhtia voidaan tämän jälkeen hiljentää eivätkä koirat yleensä sen jälkeen vaihda ravia peitsaukseen.

Olen myös sitä mieltä, että englanninspringerspanielilla vaikuttaa rakenteen lisäksi sen luonne ja käyttäytyminen siihen, että liikkuuko se edestä rotutyypillisellä tavalla. Koiran ollessa epätyypillisen apaattinen, se tuskin liikkuu sillä energialla, mitä tuon rotutyypillisen liikkeen aikaansaamiseksi tarvitaan.

Spanielirodusta kun on kyse, niin koko kokonaisuuden kruunaa iloisesti heiluva häntä, joka puhuu myös spanielille tyypillisestä luonteesta. On kuitenkin muistettava, että kaikki koirat eivät kehässä juostessaan heiluta häntäänsä ylenpalttisesti eikä se kuitenkaan välittömästi tarkoita, että koiralla ei olisi rotutyypillinen luonne. Hännän tulee kuitenkin olla selkälinjan tasolla eikä missään tapauksessa ala-asentoinen luonteen/käytöksen aiheuttamana.

Kirjoittaja: Sanna Kavén (kopiointi kokonaisuudessaan tai osissa ilman lupaa on kielletty)

Englanninspringerspanielin värityksestä

Meille syntyi maaliskuussa englanninspringerspanielin pentuja. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta pentujen joukossa on yksi pentu, jolla on pää muutoin kokonaan valkovoittoinen väriltään lukuunottamatta toista korvaa ja päälaella olevaa maksanväristä pientä aluetta. Lisäksi pentueessa on toinen pentu, jolla on ainakin tässä vaiheessa vielä toinen korvasta puoliksi vaalea.

 Kolme päästään tyypillisesti värittynyttä pentua ja puheena oleva
harvinaisemman pään värityksen omaava pentu

Etenkin tuo vaaleampi tyttöpentu on herättänyt jonkin verran huomiota sosiaalisessa mediassa ja olen huomannut sen myös herättäneen keskustelua väreihin liittyen. Tuon tässä joitakin ajatuksiani esille aiheeseen liittyen. Toisissa roduissa väri on todella tärkeä asia ja joissakin on lähes kaikki värit ja väritykset sallittuja. Nyt tarkastelen asiaa englanninspringerspanielin rotumääritelmään peilaten. Rotumääritelmän mukaanhan springeri on kaksi- tai kolmivärinen eli musta- tai maksavalkoinen, kumpikin tan-merkein tai ilman niitä.

Värityksestä ei ole määritelty miten koiran tulee olla värittynyt, mutta valkoista ja mustaa/maksaa pitäisi olla kumpaakin yli 10%, koska kyseessä on kaksivärinen koira eikä esimerkiksi musta tai maksa valkoisin merkein (tai päinvastoin). Ei siis ole rotumääritelmän vastaista, vaikka englanninspringerspanielilla olisi valkoinen korva tai puolet naamasta tai koko naama valkoinen. Näillä kuitenkin voi olla vaikutusta ilmeeseen etenkin jos niihin yhdistyy vaalea silmien väri (silmät kuuluvat olla tumman pähkinänruskeat) ja tämän myötä värityksellä voi olla vaikutusta laatuarvosteluun.
Pigmentistä ei suoraan sanota englanninspringerspanielin rotumääritelmässä mitään. Pigmentin puute kuitenkin todennäköisesti aiheuttaa sen, että springerille tyypillinen ystävällinen ilme saa kovuutta eikä ole enää tyypillinen. Valkoinen väri taas voi tuoda mukanaan pigmentin puutetta silmissä ja se voi sen myötä vaikuttaa koiran ilmeeseen ja tulee vaikuttaa laatuarvostelussa.

 Neljän maan valio ja lukuisia muita näyttelymenestyksiä saavuttanut koira,
jolla on pää puoliksi valkoinen

Rotumääritelmä ei tarkkaan määrittele esimerkiksi maksan tai tanin värin syvyyttä tai sävyä eli niissä on vaihtelua ja kaikki ovat sallittuja. Vastoin kuin joillakin muilla spanieliroduilla, springereillä ei ole tan-värin määrää tai sijaintia määritelty rotumääritelmässä eli sitä voi olla paljon tai vähän ja käytännössä aivan missä vain. Yleensä tan-väriä ei kuitenkaan esiinny paljon koiran rungossa tai kaulassa. Hännässäkin se on yleensä vain hännän alapuolella tyvessä. Useimmiten tania on silmien yläpuolella, poskissa ja raajoissa pienempinä pilkkuina. Tanin määrän tai sijainnin ei kuitenkaan tulisi vaikuttaa mitenkään koiran laatuarvosteluun.

Yllä kuvissa on toinen valkovoittoisempi ja toinen maksavoittoisempi koira.
Kumpikin väriltään maksa-valkoisia tan-merkein.
Kummallakin täysin sallittu väritys.

Myöskään pilkutuksen määrää ei ole määritelty rotumääritelmässä. On siis täysin yhtä sallittua, että koiralla ei ole valkoisissa alueissa yhtään maksaa tai mustaa pilkkua, kuin että valkoinen on voimakkaasti pilkuttunut. Pilkutusta noin yleensä esiintyy eniten eurooppalaisissa näyttelylinjoissa. Hieman vähemmän käyttölinjaisissa ja ei lähes ollenkaan amerikkalaisissa näyttelylinjoissa. Mutta tämäkään ei ole mikään sääntö eli on täysin yksilökohtaista paljonko pilkkuja on tai ei ole.

Hylkäävissä virheissä ei springereillä ole mitään väreihin liittyen. Vakavaksi virheeksikään sitä en luokittelisi kuin korkeintaan, jos koira on esimerkiksi täysin yksivärinen (tällöin tuskin myöskään rotu olisi enää ensisilmäyksellä täysin selvä eli voidaan puhua virheellisestä rotutyypistä). Virheeksi jollain tasolla voi katsoa sen, mikäli toista väreistä on niin vähän, että sitä ei enää kunnolla havaitse tai se häiritsee jo yleiskuvaa niin pahasti, että rotutyyppi ei ole selvä. Tällaiset koirat ovat kyllä näyttelykehissä varmasti harvassa.
Väriä ja värittymistä oleellisempaa onkin karvapeitteen laatu, mutta enpä lähde tällä kertaa kirjoittamaan siitä, tai tämä juttu laajenee liikaa. :)
Ja olkoon springeri miten tahansa värittynyt, on sen rotutyyppi ja ilme kuitenkin selvästi oleellisempi asia ulkomuotoa arvostellessa.

Uusi blogi

Päätin aloittaa uuden blogin. Aika näyttää miten aktiivisesti jaksan tänne kirjoitella, mutta kun innostusta on, niin se on purettava teoiksi.

Tähän blogiin kirjoitan pääosin vain suomen kielellä ja tarkoitus on keskittyä koiramaailman asioihin ja ilmiöihin, omiin kokemuksiin ja mielenkiintoisiin aiheisiin. Osittain tulen varmaan myös julkaisemaan täällä aiemmin kirjoittamiani artikkeleita eri aiheista, joita on koneen kovalevy pullollaan.

Vastaanotan mieluusti myös palautetta jo kirjoitetuista ja ideoita tulevista aiheista.

Taustastani koiramaailmassa voi lukea kotisivuilla www.wildomars.com